Moikka!
Viime postauksesta on ihan huolella aikaa, mutta en vain yksinkertaisesti ole jaksanut nähdä vaivaa blogini eteen muiden asioiden takia. Tänään siis ajattelin kertoa siitä, miten elämäni on muuttunut lukion aloitettuani.
Asuminen
En siis asu enää 24 / 7 kotona, vaan asun kotini lisäksi isovanhempieni luona, sillä heidän kotinsa on samassa kaupungissa kuin lukioni, jolloin koulumatkani on PALJON lyhyempi. Tämä siis tarkoittaa sitä, että minulle jää enemmän aikaa koulun jälkeen hoitaa läksyt kuntoon ja tehdä jotain omaa niiden jälkeen.
Asun siis suunnilleen 1-2 yötä kotonani, 2-4 yötä isovanhemmillani. Nukkumapaikkani riippuu täysin fiiliksestäni ja siitä, mihin on helpoin jäädä nukkumaan.
Harrastukset
Koko yläasteikäni harrastin siis säännöllisesti ratsastusta. Varsinkin ysiluokalla kävin yleensä jokapäivä tallilla. Nyt kuitenkin, kun en asu enää lapsuudenkodissani lähes yhtään, niin en ehdi millään jokapäivä kulkea siellä päin oleville talleille koulun jälkeen, varsinkaan nyt, kun alkaa oikeasti tulla pimeää nopeasti.
Tämän vuoksi käynkin aina silloin sun tällöin ratsastamassa, mutta olen aloittanut salibandyn. Tähän harrastukseen päädyin, sillä kaksoisveljeni pelaa tätä lajia. Lisäksi rakastin yläasteella koululiikunnassa sitä, kun vuorossa oli säbän pelaaminen. Olen myöskin joskus käynyt säbässä, mutta en mitenkään tavoitteellisesti.
Nämä treenit ovat kolme kertaa viikossa.
Lisäksi olen käynyt noin kerran viikossa lenkillä. Varsinkin silloin, jos treenit on syystä tai toisesta peruttu. Lenkillä käyminen on tosin minulle välillä hieman turhan haasteellista, sillä polveni rupeavat herkästi vihlomaan juostessani. Tämä ei siis tietenkään ole hyvä asia, mutta silti itsepäisen luonteen omatessani juoksen vaikka hampaat irvessä lenkin loppuun asti. Jos juoksu kulkee ilman kipuja, niin se on kivaa, sillä saan samalla kuunneltua musiikkia ja irtauduttua arjesta. Lisäksi venyttelen aina lenkin jälkeen, joten parannan kuntoni lisäksi myös liikkuvuuttani, joka taas ehkäisee vammojen syntymistä.
Läksyt
"Läksyksi tulee lukea kappale kotona...", tuttu lause, joka yläasteella sai aikaan suunnilleen tämänkaltaisen reaktion: "Jee!! Ei siis läksyä!!". Tuo ei toimi enää lukiossa. Lisäksi, lukiossa harvoin erikseen annetaan lukuläksyä, sillä siellä se on itsestäänselvyys, että kappale kannattaa lukea koulupäivän jälkeen, sillä muuten koeviikolle tulee todella paljon opeteltavaa / luettavaa.
Uutta minussa
Olen huomannut itsessäni, että kaipaan paljon omaa rauhaa ja omaa tilaa. Aamuisin haluan itse tehdä rauhassa aamutoimeni, joten yleensä laitan kuulokkeet päähän ja niistä vain fiilikseni mukaista musaa soimaan.
Tämä oman rauhan ja tilan haluaminen ulottuvat myös opiskeluuni. Haluan siis itse tehdä itselleni opiskelusuunnitelman ja elää sen mukaan. En siis halua, että kukaan tulee kertomaan minulle, milloin tehdä läksyt ja milloin lukea kokeisiin. Sitäpaitsi teen läksyt lähes poikkeuksetta heti koulun jälkeen, joten niiden tekeminen ei siis edes ole mikään ongelmaa. Kokeisiin olen jo yläasteella oppinut lukemaan niin, että aina kun on aikaa, on tartuttava kirjaan, sillä viikkoni ovat yleensä täynnä ohjelmaa.
Vettä ja...
Olen siis yleensä tottunut juomaan pari lasillista vettä päivässä, sekä noin lasillisen maitoa. Nykyään yritän juoda 2-2,5 litraa vettä päivittäin, jotta säästyisin pari kertaa saamiltani suonenvedoilta. Lisäksi yritän syödä esimerkiksi hieman pähkinöitä tai suolakurkkuja päivittäin. Niistä saa magnesiumia ja suoloja, nekin siis ehkäisevät inhottavia suonenvetoja. Nämä kaikki uudet ruokatottumukset lähtivät siis siitä, kun sain viikon aikana kaksi suonenvetoa, toisen oikeaan ja toisen vasenpaan pohkeeseen.
Yritän myöskin aina leipää syödessäni valita ruisleivän, sillä mahani ei pidä vaaleasta leivästä. Lisäksi ruisleivässä on paljon kuituja, mitkä ovat hyväksi meille. Syön siis yleensä aina aamu- ja iltapalaksi ruisleipää.
Asenne
En piittaa läheskään enää yhtä paljon muiden ihmisten mielipiteistä. Minua ei kiinnosta, puhutaanko minusta pahaa vai ei, sillä miten se muka vaikuttaisi minuun? Se kylläkin kiinnostaa, puhutaanko ystävistäni pahaa, sillä he ovat minulle todella tärkeitä.
Olen myöskin oppinut, että ihmisille sattuu virheitä ja se ei ole niin vakavaa.
En tietenkään väitä, että otan elämän nykyään ihan ilman murheita, sillä olen henkilö, joka ottaa stressiä kaikesta ja paljon. Kokeiden, kavereiden (eri paikkakunnilta), harrastuksien, ja kotipaikkojensovittaminen yhteen on harvinaisen vaikeaa. No, kuitenkin kaikella on tapana järjestyä.
Joulun odotusta kaikille, yrittäkää selviytyä tästä pimeästä ja sateisesta syksystä!
