Oudot asiat pt. 2

Moi! Kerron vähän lisää "outoja" piirteitä ja asioita itseäni koskien. Loppujen lopuksi mikään asia ei ole outo, kaikki ovat juuri omanlaisiaan ja ihania itsejään. Muista pitää itsestäsi huoli!

Olen lentänyt vain kerran elämässäni. Lensin siis Gran Canarialle Puerto Ricoon viettämään ihania hetkiä mukavien ihmisten keskelle. Siellä sai kuulla paljon kohteliaisuuksia, esimerkiksi minulle sanottiin, että olen Barbie. Kuulin myös minua kutsuttavan Flower nimellä. Pääsin ajamaan suurta laivaa Atlantilla, jolloin sain olla laivan kapteenitar, se oli kivaa! Lentosuukkoja tuli tööttäysten kera lähtiessämme laivasta.

Musiikki, ja varsinkin herra nimeltä Isac Elliot, on lähellä sydäntäni. Voin kuunnella "Ikkeä" loputtomiin. Tällä hetkellä "Uncover me", "Mouth to Mouth" ja "I wrote a song for you" ovat lemppareitani. Suosittelen näiden biisien kuuntelua!

Hiukseni ovat olleet kerran päältä blondit ja eräs toinen kerta latvoista pinkit. Ei siinä, pidän kuitenkin tällä hetkellä omasta väristäni eniten, joka sattuu olemaan tumman ruskea.

Olen aikamoinen viherpeukalo. Tällä hetkellä kasveja sattuu olemaan 19 kappaletta, joista 10 olen kasvattanut itse. Olen kuitenkin kasvattanut niitä varmaankin kolmisenkymmentä, mutta olen antanut niitä muun muassa joululahjoiksi, jotta niistä olisi muillekin iloa. Kasvatan lähinnä saintpaulioita, mutta niiden lisäksi pöydiltäni löytyy orkideaa pari kappaletta, rönsylilja, ihan perus viherkasvi, sekä mandariinipuu.

Krooninen nuha kuuluu vahvasti minun elämääni. Toisin sanoen minulla on aina nuha. Se pahenee flunssan myötä, mutta muuten se ei yleensä haittaa elämääni. Asialle voidaan tehdä jotain (leikkaus) vasta täytettyäni kahdeksantoista.

Kita- ja nielurisat minulta on leikattu eskari-ikäisenä. Sen luultiin auttavan jatkuvaan nuhaani. Jäätelöäkin tarjottiin leikkauksen jälkeen, mutta se ei maistunut kurkkukivun ollessa niin suuri.

Kotitalouden tunnilla otin pitsaa pois uunista ja leivinpaperi syttyi palamaan. Hetken aikaa saatoin siinä panikoida, mutta onneksi tilanne selvisi nopeasti.

Joulukalenterien määrä ollessani alakouluikäinen, oli massiivinen. Joskus minulla saattoi olla melkein kymmenen kalenteria, luoja tietää miksi.

Ennen tätä vuotta en ollut tehnyt yhtään piparkakkutaloa. Tänä vuonna sitten teinkin niitä reilu parikymmentä kappaletta parhaan ystäväni kanssa. Myimme niitä viiden euron hinnalla joulukuussa. Tein niitä itsekseni muutaman sukulaisille lahjaksi.

Schleichit olivat iso juttu ollessani vielä ala-asteella. Niitä kerääntyi liki sata kappaletta, lähinnä hevosia kylläkin.

Huulirasvat ovat taivaan lahja. Olen varmastikin addiktoitunut huulien rasvaamiseen, sillä jokaisesta käytössä olevasta takistani löytyy huulirasva. Niitä löytyy myös repuista, sekä yöpöydältäni.

Minut ja minun paras ystäväni sekoitetaan todella usein. Se tuo välillä hauskoja tilanteita, sillä jos minä viittaan ja ystäväiseni ei, ja opettaja silti sanoo ystäväni nimen, niin siinä on sitten aina se pieni hiljaisuus, kunnes opettaja huomaa sanoneensa väärin :D.

Toivottavasti piditte postauksesta! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Unien makua

Moi ja tervetuloa lukemaan postausta unistani! Näen usein unia, joista suurin osa on pelottavaa tai epämiellyttävää unta. Hyviäkin unia sattuu aina välillä kohdalle, mutta tänään keskitytään pahoihin uniin.

Nälkäpeli
Olen yläasteen pyöräparkeilla. Näen yhdeksäsluokkalaisen tytön, joka esittää Luciaa silloisissa "Lucianeidoissa". Huudan hänelle: "Juokse!", sillä en halua tappaa häntä, vaikka tiedän olevani nälkäpelissä. Jos olisin tappanut hänet, niin ketä sitten olisi ollut Lucia? Kuitenkin joku muu kävi hänen kimppuunsa, mutta en tiedä lopputulosta siitä jupakasta, sillä itselleni tuli ajankohtaiseksi uusi ongelma.
Näen, että meidän luokalla oleva poika, kutsutaan häntä nyt sitten vaikka Timiksi, juoksee kohti minua tappajan ilme kasvoillaan. Ammun nuolen, se menee täpärästi oikean olan ohi. Ammun vielä toisen nuolen kovassa kiireessä, joka myöskin menee täpärästi ohi, mutta nyt vain vasemman olan kohdalta. Ehdin ampua vielä kolmannen ja viimeisen nuoleni, joka tuskakseni menee pään yli. Sitten Timi kaataa minut maahan, painaa polvillaan käsiäni tehden ne liikkumiskyvyttömiksi ja hänen muu kroppa pitää minut aloillani. Mahdollisuuteni nousta siitä ovat häikäilemättömän pienet. Olen kauhuissani.
Timi kysyy: "Alkavatko sysimarjat vaikuttamaan?"
Ihmettelen tovin kysymystä, kunnes muistan, että ennen Nälkäpeliin joutumistani olin syönyt marjapiirakkaa. Äitini oli tehnyt sen. Sysimarjat olivat siis luultavasti olleet siinä piirakassa...
Samassa huomaan vaikutuksen kuin taikaiskusta. En pystynyt enää liikuttamaan jalkojani. Se saa minut kauhun partaalle, jolloin Timi huomaa ilmeestäni tilanteen ja hän virnistää tyytyväisenä. Sitten hän lyö minua, nyrkillä, naamaan. Se sattui. Huomaan etten pysty tai voi enää liikuttaa mitään, olen täysin halvaantunut. Ainoa asia mihin pystyin, oli toivominen siitä, että Timi tappaisi minut nopeasti. Niin hän teki, alusta loppuun nyrkeillä naamaan lyöden.

Näin unen vuonna 2015, ennen Lucia päivää.

Sota
Olen isäpuolen äidin ja miehen luona. On sota. Pakenen alakertaan, jossa on syviä, pyöreitä kuoppia, jollainen peittää minut lähes kokonaan pudottautuessani sellaiseen. Alan kuulla laukauksia heti kuoppaan pudottauduttuani. Ymmärrän, että olen ainoa elossa oleva "hyvis". Nousen ylös kuopasta, sillä luulen ettei ole enää vaaraa, laukauksista on mennyt jo muutama minuutti. Olen juuri menossa portaisiin ja samassa kuulen takaata ääniä. Käännyn ja joku ampuu minua rintaan ainakin kolmesti. Tunnen kuinka ilmat pakenevat keuhkoistani, enkä saa enää uutta tilalle. Se ei tosiaan tuntunut mukavalta, olen kauhuissani. Samassa herään ilmaa haukkoen.

Muistan vain nähneeni unen ollessani isovanhemmillani yötä.

Vähän erilainen postaus tällä kertaa! Toivottavasti piditte!