Moikka!
Viime postauksesta on ihan huolella aikaa, mutta en vain yksinkertaisesti ole jaksanut nähdä vaivaa blogini eteen muiden asioiden takia. Tänään siis ajattelin kertoa siitä, miten elämäni on muuttunut lukion aloitettuani.
Asuminen
En siis asu enää 24 / 7 kotona, vaan asun kotini lisäksi isovanhempieni luona, sillä heidän kotinsa on samassa kaupungissa kuin lukioni, jolloin koulumatkani on PALJON lyhyempi. Tämä siis tarkoittaa sitä, että minulle jää enemmän aikaa koulun jälkeen hoitaa läksyt kuntoon ja tehdä jotain omaa niiden jälkeen.
Asun siis suunnilleen 1-2 yötä kotonani, 2-4 yötä isovanhemmillani. Nukkumapaikkani riippuu täysin fiiliksestäni ja siitä, mihin on helpoin jäädä nukkumaan.
Harrastukset
Koko yläasteikäni harrastin siis säännöllisesti ratsastusta. Varsinkin ysiluokalla kävin yleensä jokapäivä tallilla. Nyt kuitenkin, kun en asu enää lapsuudenkodissani lähes yhtään, niin en ehdi millään jokapäivä kulkea siellä päin oleville talleille koulun jälkeen, varsinkaan nyt, kun alkaa oikeasti tulla pimeää nopeasti.
Tämän vuoksi käynkin aina silloin sun tällöin ratsastamassa, mutta olen aloittanut salibandyn. Tähän harrastukseen päädyin, sillä kaksoisveljeni pelaa tätä lajia. Lisäksi rakastin yläasteella koululiikunnassa sitä, kun vuorossa oli säbän pelaaminen. Olen myöskin joskus käynyt säbässä, mutta en mitenkään tavoitteellisesti.
Nämä treenit ovat kolme kertaa viikossa.
Lisäksi olen käynyt noin kerran viikossa lenkillä. Varsinkin silloin, jos treenit on syystä tai toisesta peruttu. Lenkillä käyminen on tosin minulle välillä hieman turhan haasteellista, sillä polveni rupeavat herkästi vihlomaan juostessani. Tämä ei siis tietenkään ole hyvä asia, mutta silti itsepäisen luonteen omatessani juoksen vaikka hampaat irvessä lenkin loppuun asti. Jos juoksu kulkee ilman kipuja, niin se on kivaa, sillä saan samalla kuunneltua musiikkia ja irtauduttua arjesta. Lisäksi venyttelen aina lenkin jälkeen, joten parannan kuntoni lisäksi myös liikkuvuuttani, joka taas ehkäisee vammojen syntymistä.
Läksyt
"Läksyksi tulee lukea kappale kotona...", tuttu lause, joka yläasteella sai aikaan suunnilleen tämänkaltaisen reaktion: "Jee!! Ei siis läksyä!!". Tuo ei toimi enää lukiossa. Lisäksi, lukiossa harvoin erikseen annetaan lukuläksyä, sillä siellä se on itsestäänselvyys, että kappale kannattaa lukea koulupäivän jälkeen, sillä muuten koeviikolle tulee todella paljon opeteltavaa / luettavaa.
Uutta minussa
Olen huomannut itsessäni, että kaipaan paljon omaa rauhaa ja omaa tilaa. Aamuisin haluan itse tehdä rauhassa aamutoimeni, joten yleensä laitan kuulokkeet päähän ja niistä vain fiilikseni mukaista musaa soimaan.
Tämä oman rauhan ja tilan haluaminen ulottuvat myös opiskeluuni. Haluan siis itse tehdä itselleni opiskelusuunnitelman ja elää sen mukaan. En siis halua, että kukaan tulee kertomaan minulle, milloin tehdä läksyt ja milloin lukea kokeisiin. Sitäpaitsi teen läksyt lähes poikkeuksetta heti koulun jälkeen, joten niiden tekeminen ei siis edes ole mikään ongelmaa. Kokeisiin olen jo yläasteella oppinut lukemaan niin, että aina kun on aikaa, on tartuttava kirjaan, sillä viikkoni ovat yleensä täynnä ohjelmaa.
Vettä ja...
Olen siis yleensä tottunut juomaan pari lasillista vettä päivässä, sekä noin lasillisen maitoa. Nykyään yritän juoda 2-2,5 litraa vettä päivittäin, jotta säästyisin pari kertaa saamiltani suonenvedoilta. Lisäksi yritän syödä esimerkiksi hieman pähkinöitä tai suolakurkkuja päivittäin. Niistä saa magnesiumia ja suoloja, nekin siis ehkäisevät inhottavia suonenvetoja. Nämä kaikki uudet ruokatottumukset lähtivät siis siitä, kun sain viikon aikana kaksi suonenvetoa, toisen oikeaan ja toisen vasenpaan pohkeeseen.
Yritän myöskin aina leipää syödessäni valita ruisleivän, sillä mahani ei pidä vaaleasta leivästä. Lisäksi ruisleivässä on paljon kuituja, mitkä ovat hyväksi meille. Syön siis yleensä aina aamu- ja iltapalaksi ruisleipää.
Asenne
En piittaa läheskään enää yhtä paljon muiden ihmisten mielipiteistä. Minua ei kiinnosta, puhutaanko minusta pahaa vai ei, sillä miten se muka vaikuttaisi minuun? Se kylläkin kiinnostaa, puhutaanko ystävistäni pahaa, sillä he ovat minulle todella tärkeitä.
Olen myöskin oppinut, että ihmisille sattuu virheitä ja se ei ole niin vakavaa.
En tietenkään väitä, että otan elämän nykyään ihan ilman murheita, sillä olen henkilö, joka ottaa stressiä kaikesta ja paljon. Kokeiden, kavereiden (eri paikkakunnilta), harrastuksien, ja kotipaikkojensovittaminen yhteen on harvinaisen vaikeaa. No, kuitenkin kaikella on tapana järjestyä.
Joulun odotusta kaikille, yrittäkää selviytyä tästä pimeästä ja sateisesta syksystä!
lauantai 24. marraskuuta 2018
lauantai 5. toukokuuta 2018
Fanipaita
Moi!
Kerronpas teille kuvien muodossa siitä, kun tein fanipaidan. Se on siis Harry Pottereista tutun Cedric Diggoryn pelipaita kolmivelhoturnajaisissa.
Kerronpas teille kuvien muodossa siitä, kun tein fanipaidan. Se on siis Harry Pottereista tutun Cedric Diggoryn pelipaita kolmivelhoturnajaisissa.
Homma lähti tietenkin kaavoituksesta, jonka jälkeen kaavapapereiden avulla leikattiin oikeanlaiset kangaspalat paitaa varten. Sitten ommeltiin osasia kiinni toisiinsa.
Leikkasin myös selän tekstiä varten kirjaimia paperista, jotta saatoin sen jälkeen leikata ne kirjaimet kankaasta, kunhan sain niiden kirjaimien muodon ensin onnistumaan paperilla.
Liimasin kankaasta leikatut kirjaimet selkään ja eteen laitoin Harry Potterista tutun vaakunan.
Lopussa ompelukone pani hanttiin ja söi jopa kangastani, jonka pois saaminen oli pieni operaatio. Ompelukonetta piti jopa purkaa, jotta sain kankaani sieltä välistä pois. Ihan lopuksi piti enää hoidella ylimääräiset lankaanpätkät pois paidastani. Onneksi ystäväni auttoi minua antamalla hyviä ohjeita ompelussa ja toteuttamisessa.
Itse tykkään todella paljon kaula-aukosta, sillä se on hieman leveämpi kuin normaaleissa paidoissa. Itse olen tyytyväinen lopputulokseen.
Kiitos kun luit tänne asti, toivottavasti pidit postauksesta!
perjantai 20. huhtikuuta 2018
Yläaste vs. Ala-aste
Moikka! Tänään kerronkin teille, millaisia eroja ala-asteelta yläasteelle siirtymisessä kohdallani oli, sekä siitä, kummasta pidän henkilökohtaisesti enemmän, ala- vai yläasteesta.
Sisätiloihin siirtyminen
Ensinnäkin, ala-asteella odotettiin aamuisin ulkona ja kellon päristessä siirryttiin ulko-oven eteen odottamaa opettajan saapumista. Opettaja siis tuli päästämään sisälle aamuisin.
Välitunneilta sisälle tuleminen oli vapaampaa. Kellon päristessä kaikki siirtyivät sisälle ja kävelivät avoimista luokan ovista sisään oppitunneille.
Yläasteella kaikki kävelevät aamulla suoraan sisään, ellei halua jäädä nauttimaan mahdollisesta kauniista ilmasta. Luokkiin ei kuitenkaan pääse suoraan sisälle, vaan pitää odottaa, että opettaja saapuu ja samalla avaa oven.
Koulupäivä
Koulupäivät olivat ala-asteella sellaisia, että viikkoon kuului pari "yhden päivää", eli mentiin kouluun klo 9, ja kotiin päästiin klo 13. Yläasteella sen sijaan kaikki päivät ovat poikkeuksia lukuun ottamatta klo 9-14.45.
Ala-asteella kellon ääni oli kova ja pärisevä. Välitunneilla leikittiin tai pelattiin esimerkiksi peliä nimeltä kahden tulen välissä. Yläasteella sen sijaan kellon ääni on matala, eikä läheskään niin kovaääninen "tuut". Sen kuuleminen oli aluksi hankalaa, mutta nykyään sitä ei enää ole, sillä väistötiloihimme ei ole asennettu kelloa, joka antaisi merkin siitä, että pitää siirtyä sisälle. Tämä kello soi myös yläasteella aina tunnin päätyttyä. Välitunnit yläasteella menevät yleensä samalla kaavalla: ulos on pakko mennä, mutta siellä ollaan lähinnä kaveripiirissä lähinnä aloillaan puhelimia katsellen. Puhelimia saa muutenkin käyttää vapaammin yläasteella. Ala-asteella puhelimen esille ottaminen oli kamalan jännittävää, etteivät opettajat vain suuttuisi, hui.
Ulos lähteminen koulun jälkeen
Koulun jälkeen ala-asteella kaverille lähteminen oli vaikeampaa. Lupaa ei useasti tullut ja jos tuli, niin kotiintuloaika oli aikainen. Seurustelusuhteet olivat sellaisia kahden viikon mittaisia, joissa juuri ja juuri uskalsi sanoa toiselle "moi".
Yläasteella sen sijaan pitää suunnilleen vain ilmoittaa kotiin, mihin lähtee, se ei oikeastaan ole edes kysymys, vaan ilmoitus siitä, mihin menee. Kotiintuloaikaa ei oikeastaan voi sanoa olevan. Seurustelusuhteissa uskalletaan tehdä muutakin kuin vain se, että sanotaan "moi".
Opiskelu
Ala-asteella läksyjä tuli vähemmän kuin yläasteella. Ala-asteella myöskin kokeiden määrä oli paljon pienempi kuin yläasteella. Todistuksen keskiarvo parani huomattavasti ala-asteen luokkien todistuksista yläasteen luokille.
Muuta
Alakoulussa koulu-uinti oli ihan parasta! Yläasteella se ei enää ole niin kivaa, toisaalta itselleni koulu-uinti ei ole niin kamalaa.
Ala-asteella pukeutuminen meni aika lailla äidin ohjeiden mukaisesti viimeisiä luokkia lukuun ottamatta. Vaatteet olivat kuitenkin äidin ostamia yleisesti. Yläasteella sen sijaan pukeudun juuri niin kuin haluan, sekä ostan yleisesti ottaen vaatteeni itse.
Opettajat menevät yläasteella aineiden mukaan, kun taas ala-asteella oli se vakio-opettaja, sekä muutama muu, jotka opettivat esimerkiksi sitten käsitöitä.
Liikunta on mielestäni ehdottomasti mielenkiintoisempaa ja kivempaa yläasteella.
Ala-asteella oli tietyt aineet, jotka ovat pakollisia. Yläasteella sen sijaan kahdeksannella luokalla saa päättää kolme valinnaisainetta. Itse valitsin liikunnan, ilmaisutaidon ja kotitalouden, jota meillä päin kutsutaan kotsaksi.
Ajattelumalli
Ykkösluokalla kutosluokkalaiset tuntuivat hirveän isoilta, heitä suorastaan ihailtiin. Yläasteella sen sijaan kutosluokkalaiset ovat ihan lapsia, vaikka kutosluokkalaisena olo iso olikin.
Ala-asteella yläastelaiset tuntuivat isoilta, pelottavilta ja pahiksilta. En näe kylläkään itseäni nyt kovinkaan isona, vaikka ysiluokkaa käynkin.
Pidän ehdottomasti enemmän yläasteesta!
Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti!
Sisätiloihin siirtyminen
Ensinnäkin, ala-asteella odotettiin aamuisin ulkona ja kellon päristessä siirryttiin ulko-oven eteen odottamaa opettajan saapumista. Opettaja siis tuli päästämään sisälle aamuisin.
Välitunneilta sisälle tuleminen oli vapaampaa. Kellon päristessä kaikki siirtyivät sisälle ja kävelivät avoimista luokan ovista sisään oppitunneille.
Yläasteella kaikki kävelevät aamulla suoraan sisään, ellei halua jäädä nauttimaan mahdollisesta kauniista ilmasta. Luokkiin ei kuitenkaan pääse suoraan sisälle, vaan pitää odottaa, että opettaja saapuu ja samalla avaa oven.
Koulupäivä
Koulupäivät olivat ala-asteella sellaisia, että viikkoon kuului pari "yhden päivää", eli mentiin kouluun klo 9, ja kotiin päästiin klo 13. Yläasteella sen sijaan kaikki päivät ovat poikkeuksia lukuun ottamatta klo 9-14.45.
Ala-asteella kellon ääni oli kova ja pärisevä. Välitunneilla leikittiin tai pelattiin esimerkiksi peliä nimeltä kahden tulen välissä. Yläasteella sen sijaan kellon ääni on matala, eikä läheskään niin kovaääninen "tuut". Sen kuuleminen oli aluksi hankalaa, mutta nykyään sitä ei enää ole, sillä väistötiloihimme ei ole asennettu kelloa, joka antaisi merkin siitä, että pitää siirtyä sisälle. Tämä kello soi myös yläasteella aina tunnin päätyttyä. Välitunnit yläasteella menevät yleensä samalla kaavalla: ulos on pakko mennä, mutta siellä ollaan lähinnä kaveripiirissä lähinnä aloillaan puhelimia katsellen. Puhelimia saa muutenkin käyttää vapaammin yläasteella. Ala-asteella puhelimen esille ottaminen oli kamalan jännittävää, etteivät opettajat vain suuttuisi, hui.
Ulos lähteminen koulun jälkeen
Koulun jälkeen ala-asteella kaverille lähteminen oli vaikeampaa. Lupaa ei useasti tullut ja jos tuli, niin kotiintuloaika oli aikainen. Seurustelusuhteet olivat sellaisia kahden viikon mittaisia, joissa juuri ja juuri uskalsi sanoa toiselle "moi".
Yläasteella sen sijaan pitää suunnilleen vain ilmoittaa kotiin, mihin lähtee, se ei oikeastaan ole edes kysymys, vaan ilmoitus siitä, mihin menee. Kotiintuloaikaa ei oikeastaan voi sanoa olevan. Seurustelusuhteissa uskalletaan tehdä muutakin kuin vain se, että sanotaan "moi".
Opiskelu
Ala-asteella läksyjä tuli vähemmän kuin yläasteella. Ala-asteella myöskin kokeiden määrä oli paljon pienempi kuin yläasteella. Todistuksen keskiarvo parani huomattavasti ala-asteen luokkien todistuksista yläasteen luokille.
Muuta
Alakoulussa koulu-uinti oli ihan parasta! Yläasteella se ei enää ole niin kivaa, toisaalta itselleni koulu-uinti ei ole niin kamalaa.
Ala-asteella pukeutuminen meni aika lailla äidin ohjeiden mukaisesti viimeisiä luokkia lukuun ottamatta. Vaatteet olivat kuitenkin äidin ostamia yleisesti. Yläasteella sen sijaan pukeudun juuri niin kuin haluan, sekä ostan yleisesti ottaen vaatteeni itse.
Opettajat menevät yläasteella aineiden mukaan, kun taas ala-asteella oli se vakio-opettaja, sekä muutama muu, jotka opettivat esimerkiksi sitten käsitöitä.
Liikunta on mielestäni ehdottomasti mielenkiintoisempaa ja kivempaa yläasteella.
Ala-asteella oli tietyt aineet, jotka ovat pakollisia. Yläasteella sen sijaan kahdeksannella luokalla saa päättää kolme valinnaisainetta. Itse valitsin liikunnan, ilmaisutaidon ja kotitalouden, jota meillä päin kutsutaan kotsaksi.
Ajattelumalli
Ykkösluokalla kutosluokkalaiset tuntuivat hirveän isoilta, heitä suorastaan ihailtiin. Yläasteella sen sijaan kutosluokkalaiset ovat ihan lapsia, vaikka kutosluokkalaisena olo iso olikin.
Ala-asteella yläastelaiset tuntuivat isoilta, pelottavilta ja pahiksilta. En näe kylläkään itseäni nyt kovinkaan isona, vaikka ysiluokkaa käynkin.
Pidän ehdottomasti enemmän yläasteesta!
Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti!
maanantai 2. huhtikuuta 2018
SWEET SIXTEEN
Moi! Täytin siis tosiaan 16-vuotta 25.3. Vietin synttäreitäni Tahkon rinteissä parhaan ystäväni kanssa. Lisäksi kaksoisveljeni ja hänen kaverinsa olivat mukana menossa.
Vietimme Tahkolla pidennetyn viikonlopun mennessämme sinne jo perjantai ammulla ja lähtiessämme maanantaina kotia kohti. Se oli erittäin kiva "miniloma", sillä rinteissä oli todella hauskaa. Muutaman kerran kaaduinkin, mutta kertaakaan ei tullut mitään kuolettavia kipuja.
Erityisen huvittavaa oli se, kun lähdimme laittamaan parhaan kaverini kanssa hänen minulle lainaamiaan suksia minulle sopiviksi suksivuokraamoon. Myyjä sanoi sukset hänelle ojentaessani, että ei näillä voi laskea. Luulimme kaverini kanssa, että myyjä vain "heittää läppää", mutta hän näytti, että sukset olivat rikki kiinnikkeiden kohdalta. Siinä kohtaa mietimme hetken, että mitäs nyt sitten tehdään. Noh, vuokrasin sitten sieltä hienot valkoiset Headin sukset ja vihreän kypärän. Lähdemme ulos liikkeestä ja alan laittaa kypärää kireämmälle. Noh, en tietenkään saa laitettua sitä kireämmälle, sillä kumilenkki, jonka tehtävänä on pitää ylijäävää hihnaa aloillaan, on mennyt kiristyskohtaan jumiin. Minä ja ystäväni sitten kamppailemme sen parissa muutaman minuutin tuloksetta, joten palaamme takaisin vuokraamoon, jossa henkilökunnan jäsen vain repii kumilenkin mäsäksi ja kiristää kypärän. Hyvä me. Sitten menemme lähemmäs rinteitä ja minun pitää kaiken huipuksi päästä vessaan. Onneksi vessa oli matkan varrella. Sitten vaan laittamaan suksia. Ensimmäinen suksi meni helposti, mutta toinen ei meinannut mennä ei sitten millään! Sellanen perus säätö siis päällä taas sen kanssa, kunnes saan sen jalkaan. Rinteille vie tuttihissi, joka tietenkin oli juuri suljettu, joten lähdimme sitten omin neuvoin "hiihtämään" kohti rinteitä. Itse en käytä sauvoja, enkä kokenut niitä kertaakaan tarpeelliseksi, sillä onnistuin hyvin liikkumaan ilman niitäkin. Minä olin yleensä se meidän porukassa, jonka piti odottaa muita paahtaessani suhteellisen reippaalla vaudilla eteen päin. Hiihdimme jonkin matkaa siis tuttihissin vieressä, joka onneksi alkoi toimia hetken kuluttua, jolloin pääsimme keskeltä kyytiin.
Ekat mäet menivät vähän hakiessani tuntumaa, mutta minusta kuoriutui vähän liiankin rohkea laskija. Pääsin menemään parista hyppyristäkin (kerran kaaduinkin ilmalennon ollessa pidempi, mihin olin varautunut. Ei sattunut, mutta kaatumiseni kuulemma näytti pahalta, sillä olin kuulemma pyörinyt aika pitkän matkan eteen päin.) Uudestaan siis vaan!
Söimme rinnekahvilassa molempina laskettelupäivinä kanakorin. Se oli todella hyvää!
Tämä 16-vuotispäivä oli ehkä paras ikinä. Järjestimme myöhemmin (pitkäperjantaina) sukulaissynttärit. Se on kyllä aina kiva nähdä sukulaisia, sillä kaikkia ei tule nähtyä kovinkaan usein. Sain synttärilahjaksi lähinnä rahaa, suklaamunia, sekä ihanan kaulakorun poikaystävältäni❤ Äitini oli leiponut kinder kakun, josta pidin kovasti.
Vietimme Tahkolla pidennetyn viikonlopun mennessämme sinne jo perjantai ammulla ja lähtiessämme maanantaina kotia kohti. Se oli erittäin kiva "miniloma", sillä rinteissä oli todella hauskaa. Muutaman kerran kaaduinkin, mutta kertaakaan ei tullut mitään kuolettavia kipuja.
Erityisen huvittavaa oli se, kun lähdimme laittamaan parhaan kaverini kanssa hänen minulle lainaamiaan suksia minulle sopiviksi suksivuokraamoon. Myyjä sanoi sukset hänelle ojentaessani, että ei näillä voi laskea. Luulimme kaverini kanssa, että myyjä vain "heittää läppää", mutta hän näytti, että sukset olivat rikki kiinnikkeiden kohdalta. Siinä kohtaa mietimme hetken, että mitäs nyt sitten tehdään. Noh, vuokrasin sitten sieltä hienot valkoiset Headin sukset ja vihreän kypärän. Lähdemme ulos liikkeestä ja alan laittaa kypärää kireämmälle. Noh, en tietenkään saa laitettua sitä kireämmälle, sillä kumilenkki, jonka tehtävänä on pitää ylijäävää hihnaa aloillaan, on mennyt kiristyskohtaan jumiin. Minä ja ystäväni sitten kamppailemme sen parissa muutaman minuutin tuloksetta, joten palaamme takaisin vuokraamoon, jossa henkilökunnan jäsen vain repii kumilenkin mäsäksi ja kiristää kypärän. Hyvä me. Sitten menemme lähemmäs rinteitä ja minun pitää kaiken huipuksi päästä vessaan. Onneksi vessa oli matkan varrella. Sitten vaan laittamaan suksia. Ensimmäinen suksi meni helposti, mutta toinen ei meinannut mennä ei sitten millään! Sellanen perus säätö siis päällä taas sen kanssa, kunnes saan sen jalkaan. Rinteille vie tuttihissi, joka tietenkin oli juuri suljettu, joten lähdimme sitten omin neuvoin "hiihtämään" kohti rinteitä. Itse en käytä sauvoja, enkä kokenut niitä kertaakaan tarpeelliseksi, sillä onnistuin hyvin liikkumaan ilman niitäkin. Minä olin yleensä se meidän porukassa, jonka piti odottaa muita paahtaessani suhteellisen reippaalla vaudilla eteen päin. Hiihdimme jonkin matkaa siis tuttihissin vieressä, joka onneksi alkoi toimia hetken kuluttua, jolloin pääsimme keskeltä kyytiin.
Ekat mäet menivät vähän hakiessani tuntumaa, mutta minusta kuoriutui vähän liiankin rohkea laskija. Pääsin menemään parista hyppyristäkin (kerran kaaduinkin ilmalennon ollessa pidempi, mihin olin varautunut. Ei sattunut, mutta kaatumiseni kuulemma näytti pahalta, sillä olin kuulemma pyörinyt aika pitkän matkan eteen päin.) Uudestaan siis vaan!
Söimme rinnekahvilassa molempina laskettelupäivinä kanakorin. Se oli todella hyvää!
Tämä 16-vuotispäivä oli ehkä paras ikinä. Järjestimme myöhemmin (pitkäperjantaina) sukulaissynttärit. Se on kyllä aina kiva nähdä sukulaisia, sillä kaikkia ei tule nähtyä kovinkaan usein. Sain synttärilahjaksi lähinnä rahaa, suklaamunia, sekä ihanan kaulakorun poikaystävältäni❤ Äitini oli leiponut kinder kakun, josta pidin kovasti.
perjantai 9. maaliskuuta 2018
Opiskelemaan, hui
Moikka!
Olen siis 2002 syntynyt tyttö, joten käyn viimeistä vuottani peruskoulussa. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun päättämään mihin menen jatko-opiskelemaan.
Pohjana se, että tällä hetkellä minua kiinnostaa opettajan tai lääkärin ura, joten joudun menemään lukioon. Opettajan urasta vielä sen verran, että haluan olla vähintään yläasteen opettaja tai lukion opettaja. En vielä osaa sanoa tarkasti minkä aineen opettaminen tulisi olemaan minun juttuni, mutta liikunta ja terveystieto vaikuttavat tällä hetkellä kivoilta aineilta opettaa. Lääkärinä haluaisin luultavimmin olla eläinlääkäri. Mielellään erikoistuisin ehkä hevosiin, mutta sekään ei vielä ole mikään päätös.
Yhteishaku oli kohdallani 7.3.2018. Tällä hetkellä todistukseni keskiarvo antaisi myöden aika lailla mihin tahansa lukioon sen ollessa viime syksystä noin 9.4.
Hakutoiveeni olivat:
1. Uudenkaupungin lukio, jonne hakeminen oli minulle luontaista sen sijainnin puolesta. Lisäksi tutustumiskäynnillä pidin lukiosta kovasti. Plussana on se, että isovanhempani asuvat Uudessakaupungissa, joten sinne voi tarvittaessa jäädä yöksi.
2. TSYK, jonne haen sen takia, että siellä on paljon kurssimahdollisuuksia ja tämän lukion taso on muutenkin hyvä.
3. Mynämäen lukio. Tämä lukio on toinen lähimmistä lukiosta minulle. Tämänkin lukion taso on kova, joten kaipa siellä hyvin pystyisi opiskelemaankin. En pitänyt tästä lukiosta niin paljon kuin Uudenkaupungin lukiosta, mutta kyllä täälläkin opiskella voisin.
4. Ypäjän hevosopisto. Tämän piti olla alunperin ensimmäisenä, mutta käytyäni täällä sain tietää ettei tänä vuonna kolmoistutkintoa ole mahdollista suorittaa. Ypäjälle voin mennä hakemaan ammattia esimerkiksi lukion jälkeen, jolloin voin keskittyä vain ammatin tuomaan oppimäärään.
5. Raision lukio. Mukava lukio, ei niin kiva kuin Uudenkaupungin lukio, sekä miinuksena hieman pidempi matka. Täällä voisi varmasti olla ihan kivaa ja täältä pystyisi hankkimaan täysin uuden kaveripiirin (ei sillä että vanhoissa olisi jotain vikaa😅).
Lukiolta odotan uusia kavereita, sekä parempaa ruokaa kuin yläasteella. Wanhat ja abiristeily olisi myös erittäin kiva päästä kokemaan. Kakkosvuonna olen miettinyt, että voisin haluta lähteä vaihto-oppilaaksi, tiedä sitten minne.
Nyt on vain jaksettava uurtaa ysiluokka loppuun ja yrittää myös nauttia siitä!
Olen siis 2002 syntynyt tyttö, joten käyn viimeistä vuottani peruskoulussa. Tämä tarkoittaa sitä, että joudun päättämään mihin menen jatko-opiskelemaan.
Pohjana se, että tällä hetkellä minua kiinnostaa opettajan tai lääkärin ura, joten joudun menemään lukioon. Opettajan urasta vielä sen verran, että haluan olla vähintään yläasteen opettaja tai lukion opettaja. En vielä osaa sanoa tarkasti minkä aineen opettaminen tulisi olemaan minun juttuni, mutta liikunta ja terveystieto vaikuttavat tällä hetkellä kivoilta aineilta opettaa. Lääkärinä haluaisin luultavimmin olla eläinlääkäri. Mielellään erikoistuisin ehkä hevosiin, mutta sekään ei vielä ole mikään päätös.
Yhteishaku oli kohdallani 7.3.2018. Tällä hetkellä todistukseni keskiarvo antaisi myöden aika lailla mihin tahansa lukioon sen ollessa viime syksystä noin 9.4.
Hakutoiveeni olivat:
1. Uudenkaupungin lukio, jonne hakeminen oli minulle luontaista sen sijainnin puolesta. Lisäksi tutustumiskäynnillä pidin lukiosta kovasti. Plussana on se, että isovanhempani asuvat Uudessakaupungissa, joten sinne voi tarvittaessa jäädä yöksi.
2. TSYK, jonne haen sen takia, että siellä on paljon kurssimahdollisuuksia ja tämän lukion taso on muutenkin hyvä.
3. Mynämäen lukio. Tämä lukio on toinen lähimmistä lukiosta minulle. Tämänkin lukion taso on kova, joten kaipa siellä hyvin pystyisi opiskelemaankin. En pitänyt tästä lukiosta niin paljon kuin Uudenkaupungin lukiosta, mutta kyllä täälläkin opiskella voisin.
4. Ypäjän hevosopisto. Tämän piti olla alunperin ensimmäisenä, mutta käytyäni täällä sain tietää ettei tänä vuonna kolmoistutkintoa ole mahdollista suorittaa. Ypäjälle voin mennä hakemaan ammattia esimerkiksi lukion jälkeen, jolloin voin keskittyä vain ammatin tuomaan oppimäärään.
5. Raision lukio. Mukava lukio, ei niin kiva kuin Uudenkaupungin lukio, sekä miinuksena hieman pidempi matka. Täällä voisi varmasti olla ihan kivaa ja täältä pystyisi hankkimaan täysin uuden kaveripiirin (ei sillä että vanhoissa olisi jotain vikaa😅).
Lukiolta odotan uusia kavereita, sekä parempaa ruokaa kuin yläasteella. Wanhat ja abiristeily olisi myös erittäin kiva päästä kokemaan. Kakkosvuonna olen miettinyt, että voisin haluta lähteä vaihto-oppilaaksi, tiedä sitten minne.
Nyt on vain jaksettava uurtaa ysiluokka loppuun ja yrittää myös nauttia siitä!
torstai 8. helmikuuta 2018
Oudot asiat pt. 2
Moi! Kerron vähän lisää "outoja" piirteitä ja asioita itseäni koskien. Loppujen lopuksi mikään asia ei ole outo, kaikki ovat juuri omanlaisiaan ja ihania itsejään. Muista pitää itsestäsi huoli!
Olen lentänyt vain kerran elämässäni. Lensin siis Gran Canarialle Puerto Ricoon viettämään ihania hetkiä mukavien ihmisten keskelle. Siellä sai kuulla paljon kohteliaisuuksia, esimerkiksi minulle sanottiin, että olen Barbie. Kuulin myös minua kutsuttavan Flower nimellä. Pääsin ajamaan suurta laivaa Atlantilla, jolloin sain olla laivan kapteenitar, se oli kivaa! Lentosuukkoja tuli tööttäysten kera lähtiessämme laivasta.
Musiikki, ja varsinkin herra nimeltä Isac Elliot, on lähellä sydäntäni. Voin kuunnella "Ikkeä" loputtomiin. Tällä hetkellä "Uncover me", "Mouth to Mouth" ja "I wrote a song for you" ovat lemppareitani. Suosittelen näiden biisien kuuntelua!
Hiukseni ovat olleet kerran päältä blondit ja eräs toinen kerta latvoista pinkit. Ei siinä, pidän kuitenkin tällä hetkellä omasta väristäni eniten, joka sattuu olemaan tumman ruskea.
Olen aikamoinen viherpeukalo. Tällä hetkellä kasveja sattuu olemaan 19 kappaletta, joista 10 olen kasvattanut itse. Olen kuitenkin kasvattanut niitä varmaankin kolmisenkymmentä, mutta olen antanut niitä muun muassa joululahjoiksi, jotta niistä olisi muillekin iloa. Kasvatan lähinnä saintpaulioita, mutta niiden lisäksi pöydiltäni löytyy orkideaa pari kappaletta, rönsylilja, ihan perus viherkasvi, sekä mandariinipuu.
Krooninen nuha kuuluu vahvasti minun elämääni. Toisin sanoen minulla on aina nuha. Se pahenee flunssan myötä, mutta muuten se ei yleensä haittaa elämääni. Asialle voidaan tehdä jotain (leikkaus) vasta täytettyäni kahdeksantoista.
Kita- ja nielurisat minulta on leikattu eskari-ikäisenä. Sen luultiin auttavan jatkuvaan nuhaani. Jäätelöäkin tarjottiin leikkauksen jälkeen, mutta se ei maistunut kurkkukivun ollessa niin suuri.
Kotitalouden tunnilla otin pitsaa pois uunista ja leivinpaperi syttyi palamaan. Hetken aikaa saatoin siinä panikoida, mutta onneksi tilanne selvisi nopeasti.
Joulukalenterien määrä ollessani alakouluikäinen, oli massiivinen. Joskus minulla saattoi olla melkein kymmenen kalenteria, luoja tietää miksi.
Ennen tätä vuotta en ollut tehnyt yhtään piparkakkutaloa. Tänä vuonna sitten teinkin niitä reilu parikymmentä kappaletta parhaan ystäväni kanssa. Myimme niitä viiden euron hinnalla joulukuussa. Tein niitä itsekseni muutaman sukulaisille lahjaksi.
Schleichit olivat iso juttu ollessani vielä ala-asteella. Niitä kerääntyi liki sata kappaletta, lähinnä hevosia kylläkin.
Huulirasvat ovat taivaan lahja. Olen varmastikin addiktoitunut huulien rasvaamiseen, sillä jokaisesta käytössä olevasta takistani löytyy huulirasva. Niitä löytyy myös repuista, sekä yöpöydältäni.
Minut ja minun paras ystäväni sekoitetaan todella usein. Se tuo välillä hauskoja tilanteita, sillä jos minä viittaan ja ystäväiseni ei, ja opettaja silti sanoo ystäväni nimen, niin siinä on sitten aina se pieni hiljaisuus, kunnes opettaja huomaa sanoneensa väärin :D.
Toivottavasti piditte postauksesta! Ihanaa viikonloppua kaikille!
Olen lentänyt vain kerran elämässäni. Lensin siis Gran Canarialle Puerto Ricoon viettämään ihania hetkiä mukavien ihmisten keskelle. Siellä sai kuulla paljon kohteliaisuuksia, esimerkiksi minulle sanottiin, että olen Barbie. Kuulin myös minua kutsuttavan Flower nimellä. Pääsin ajamaan suurta laivaa Atlantilla, jolloin sain olla laivan kapteenitar, se oli kivaa! Lentosuukkoja tuli tööttäysten kera lähtiessämme laivasta.
Musiikki, ja varsinkin herra nimeltä Isac Elliot, on lähellä sydäntäni. Voin kuunnella "Ikkeä" loputtomiin. Tällä hetkellä "Uncover me", "Mouth to Mouth" ja "I wrote a song for you" ovat lemppareitani. Suosittelen näiden biisien kuuntelua!
Hiukseni ovat olleet kerran päältä blondit ja eräs toinen kerta latvoista pinkit. Ei siinä, pidän kuitenkin tällä hetkellä omasta väristäni eniten, joka sattuu olemaan tumman ruskea.
Olen aikamoinen viherpeukalo. Tällä hetkellä kasveja sattuu olemaan 19 kappaletta, joista 10 olen kasvattanut itse. Olen kuitenkin kasvattanut niitä varmaankin kolmisenkymmentä, mutta olen antanut niitä muun muassa joululahjoiksi, jotta niistä olisi muillekin iloa. Kasvatan lähinnä saintpaulioita, mutta niiden lisäksi pöydiltäni löytyy orkideaa pari kappaletta, rönsylilja, ihan perus viherkasvi, sekä mandariinipuu.
Krooninen nuha kuuluu vahvasti minun elämääni. Toisin sanoen minulla on aina nuha. Se pahenee flunssan myötä, mutta muuten se ei yleensä haittaa elämääni. Asialle voidaan tehdä jotain (leikkaus) vasta täytettyäni kahdeksantoista.
Kita- ja nielurisat minulta on leikattu eskari-ikäisenä. Sen luultiin auttavan jatkuvaan nuhaani. Jäätelöäkin tarjottiin leikkauksen jälkeen, mutta se ei maistunut kurkkukivun ollessa niin suuri.
Kotitalouden tunnilla otin pitsaa pois uunista ja leivinpaperi syttyi palamaan. Hetken aikaa saatoin siinä panikoida, mutta onneksi tilanne selvisi nopeasti.
Joulukalenterien määrä ollessani alakouluikäinen, oli massiivinen. Joskus minulla saattoi olla melkein kymmenen kalenteria, luoja tietää miksi.
Ennen tätä vuotta en ollut tehnyt yhtään piparkakkutaloa. Tänä vuonna sitten teinkin niitä reilu parikymmentä kappaletta parhaan ystäväni kanssa. Myimme niitä viiden euron hinnalla joulukuussa. Tein niitä itsekseni muutaman sukulaisille lahjaksi.
Schleichit olivat iso juttu ollessani vielä ala-asteella. Niitä kerääntyi liki sata kappaletta, lähinnä hevosia kylläkin.
Huulirasvat ovat taivaan lahja. Olen varmastikin addiktoitunut huulien rasvaamiseen, sillä jokaisesta käytössä olevasta takistani löytyy huulirasva. Niitä löytyy myös repuista, sekä yöpöydältäni.
Minut ja minun paras ystäväni sekoitetaan todella usein. Se tuo välillä hauskoja tilanteita, sillä jos minä viittaan ja ystäväiseni ei, ja opettaja silti sanoo ystäväni nimen, niin siinä on sitten aina se pieni hiljaisuus, kunnes opettaja huomaa sanoneensa väärin :D.
Toivottavasti piditte postauksesta! Ihanaa viikonloppua kaikille!
maanantai 5. helmikuuta 2018
Unien makua
Moi ja tervetuloa lukemaan postausta unistani! Näen usein unia, joista suurin osa on pelottavaa tai epämiellyttävää unta. Hyviäkin unia sattuu aina välillä kohdalle, mutta tänään keskitytään pahoihin uniin.
Nälkäpeli
Olen yläasteen pyöräparkeilla. Näen yhdeksäsluokkalaisen tytön, joka esittää Luciaa silloisissa "Lucianeidoissa". Huudan hänelle: "Juokse!", sillä en halua tappaa häntä, vaikka tiedän olevani nälkäpelissä. Jos olisin tappanut hänet, niin ketä sitten olisi ollut Lucia? Kuitenkin joku muu kävi hänen kimppuunsa, mutta en tiedä lopputulosta siitä jupakasta, sillä itselleni tuli ajankohtaiseksi uusi ongelma.
Näen, että meidän luokalla oleva poika, kutsutaan häntä nyt sitten vaikka Timiksi, juoksee kohti minua tappajan ilme kasvoillaan. Ammun nuolen, se menee täpärästi oikean olan ohi. Ammun vielä toisen nuolen kovassa kiireessä, joka myöskin menee täpärästi ohi, mutta nyt vain vasemman olan kohdalta. Ehdin ampua vielä kolmannen ja viimeisen nuoleni, joka tuskakseni menee pään yli. Sitten Timi kaataa minut maahan, painaa polvillaan käsiäni tehden ne liikkumiskyvyttömiksi ja hänen muu kroppa pitää minut aloillani. Mahdollisuuteni nousta siitä ovat häikäilemättömän pienet. Olen kauhuissani.
Timi kysyy: "Alkavatko sysimarjat vaikuttamaan?"
Ihmettelen tovin kysymystä, kunnes muistan, että ennen Nälkäpeliin joutumistani olin syönyt marjapiirakkaa. Äitini oli tehnyt sen. Sysimarjat olivat siis luultavasti olleet siinä piirakassa...
Samassa huomaan vaikutuksen kuin taikaiskusta. En pystynyt enää liikuttamaan jalkojani. Se saa minut kauhun partaalle, jolloin Timi huomaa ilmeestäni tilanteen ja hän virnistää tyytyväisenä. Sitten hän lyö minua, nyrkillä, naamaan. Se sattui. Huomaan etten pysty tai voi enää liikuttaa mitään, olen täysin halvaantunut. Ainoa asia mihin pystyin, oli toivominen siitä, että Timi tappaisi minut nopeasti. Niin hän teki, alusta loppuun nyrkeillä naamaan lyöden.
Näin unen vuonna 2015, ennen Lucia päivää.
Sota
Olen isäpuolen äidin ja miehen luona. On sota. Pakenen alakertaan, jossa on syviä, pyöreitä kuoppia, jollainen peittää minut lähes kokonaan pudottautuessani sellaiseen. Alan kuulla laukauksia heti kuoppaan pudottauduttuani. Ymmärrän, että olen ainoa elossa oleva "hyvis". Nousen ylös kuopasta, sillä luulen ettei ole enää vaaraa, laukauksista on mennyt jo muutama minuutti. Olen juuri menossa portaisiin ja samassa kuulen takaata ääniä. Käännyn ja joku ampuu minua rintaan ainakin kolmesti. Tunnen kuinka ilmat pakenevat keuhkoistani, enkä saa enää uutta tilalle. Se ei tosiaan tuntunut mukavalta, olen kauhuissani. Samassa herään ilmaa haukkoen.
Muistan vain nähneeni unen ollessani isovanhemmillani yötä.
Vähän erilainen postaus tällä kertaa! Toivottavasti piditte!
Nälkäpeli
Olen yläasteen pyöräparkeilla. Näen yhdeksäsluokkalaisen tytön, joka esittää Luciaa silloisissa "Lucianeidoissa". Huudan hänelle: "Juokse!", sillä en halua tappaa häntä, vaikka tiedän olevani nälkäpelissä. Jos olisin tappanut hänet, niin ketä sitten olisi ollut Lucia? Kuitenkin joku muu kävi hänen kimppuunsa, mutta en tiedä lopputulosta siitä jupakasta, sillä itselleni tuli ajankohtaiseksi uusi ongelma.
Näen, että meidän luokalla oleva poika, kutsutaan häntä nyt sitten vaikka Timiksi, juoksee kohti minua tappajan ilme kasvoillaan. Ammun nuolen, se menee täpärästi oikean olan ohi. Ammun vielä toisen nuolen kovassa kiireessä, joka myöskin menee täpärästi ohi, mutta nyt vain vasemman olan kohdalta. Ehdin ampua vielä kolmannen ja viimeisen nuoleni, joka tuskakseni menee pään yli. Sitten Timi kaataa minut maahan, painaa polvillaan käsiäni tehden ne liikkumiskyvyttömiksi ja hänen muu kroppa pitää minut aloillani. Mahdollisuuteni nousta siitä ovat häikäilemättömän pienet. Olen kauhuissani.
Timi kysyy: "Alkavatko sysimarjat vaikuttamaan?"
Ihmettelen tovin kysymystä, kunnes muistan, että ennen Nälkäpeliin joutumistani olin syönyt marjapiirakkaa. Äitini oli tehnyt sen. Sysimarjat olivat siis luultavasti olleet siinä piirakassa...
Samassa huomaan vaikutuksen kuin taikaiskusta. En pystynyt enää liikuttamaan jalkojani. Se saa minut kauhun partaalle, jolloin Timi huomaa ilmeestäni tilanteen ja hän virnistää tyytyväisenä. Sitten hän lyö minua, nyrkillä, naamaan. Se sattui. Huomaan etten pysty tai voi enää liikuttaa mitään, olen täysin halvaantunut. Ainoa asia mihin pystyin, oli toivominen siitä, että Timi tappaisi minut nopeasti. Niin hän teki, alusta loppuun nyrkeillä naamaan lyöden.
Näin unen vuonna 2015, ennen Lucia päivää.
Sota
Olen isäpuolen äidin ja miehen luona. On sota. Pakenen alakertaan, jossa on syviä, pyöreitä kuoppia, jollainen peittää minut lähes kokonaan pudottautuessani sellaiseen. Alan kuulla laukauksia heti kuoppaan pudottauduttuani. Ymmärrän, että olen ainoa elossa oleva "hyvis". Nousen ylös kuopasta, sillä luulen ettei ole enää vaaraa, laukauksista on mennyt jo muutama minuutti. Olen juuri menossa portaisiin ja samassa kuulen takaata ääniä. Käännyn ja joku ampuu minua rintaan ainakin kolmesti. Tunnen kuinka ilmat pakenevat keuhkoistani, enkä saa enää uutta tilalle. Se ei tosiaan tuntunut mukavalta, olen kauhuissani. Samassa herään ilmaa haukkoen.
Muistan vain nähneeni unen ollessani isovanhemmillani yötä.
Vähän erilainen postaus tällä kertaa! Toivottavasti piditte!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)