Yläaste vs. Ala-aste

Moikka! Tänään kerronkin teille, millaisia eroja ala-asteelta yläasteelle siirtymisessä kohdallani oli, sekä siitä, kummasta pidän henkilökohtaisesti enemmän, ala- vai yläasteesta.

Sisätiloihin siirtyminen
Ensinnäkin, ala-asteella odotettiin aamuisin ulkona ja kellon päristessä siirryttiin ulko-oven eteen odottamaa opettajan saapumista. Opettaja siis tuli päästämään sisälle aamuisin.
 Välitunneilta sisälle tuleminen oli vapaampaa. Kellon päristessä kaikki siirtyivät sisälle ja kävelivät avoimista luokan ovista sisään oppitunneille.
 Yläasteella kaikki kävelevät aamulla suoraan sisään, ellei halua jäädä nauttimaan mahdollisesta kauniista ilmasta. Luokkiin ei kuitenkaan pääse suoraan sisälle, vaan pitää odottaa, että opettaja saapuu ja samalla avaa oven.

Koulupäivä
Koulupäivät olivat ala-asteella sellaisia, että viikkoon kuului pari "yhden päivää", eli mentiin kouluun klo 9, ja kotiin päästiin klo 13. Yläasteella sen sijaan kaikki päivät ovat poikkeuksia lukuun ottamatta klo 9-14.45.
 Ala-asteella kellon ääni oli kova ja pärisevä. Välitunneilla leikittiin tai pelattiin esimerkiksi peliä nimeltä kahden tulen välissä. Yläasteella sen sijaan kellon ääni on matala, eikä läheskään niin kovaääninen "tuut". Sen kuuleminen oli aluksi hankalaa, mutta nykyään sitä ei enää ole, sillä väistötiloihimme ei ole asennettu kelloa, joka antaisi merkin siitä, että pitää siirtyä sisälle. Tämä kello soi myös yläasteella aina tunnin päätyttyä. Välitunnit yläasteella menevät yleensä samalla kaavalla: ulos on pakko mennä, mutta siellä ollaan lähinnä kaveripiirissä lähinnä aloillaan puhelimia katsellen. Puhelimia saa muutenkin käyttää vapaammin yläasteella. Ala-asteella puhelimen esille ottaminen oli kamalan jännittävää, etteivät opettajat vain suuttuisi, hui.

Ulos lähteminen koulun jälkeen
Koulun jälkeen ala-asteella kaverille lähteminen oli vaikeampaa. Lupaa ei useasti tullut ja jos tuli, niin kotiintuloaika oli aikainen. Seurustelusuhteet olivat sellaisia kahden viikon mittaisia, joissa juuri ja juuri uskalsi sanoa toiselle "moi".
Yläasteella sen sijaan pitää suunnilleen vain ilmoittaa kotiin, mihin lähtee, se ei oikeastaan ole edes kysymys, vaan ilmoitus siitä, mihin menee. Kotiintuloaikaa ei oikeastaan voi sanoa olevan. Seurustelusuhteissa uskalletaan tehdä muutakin kuin vain se, että sanotaan "moi".

Opiskelu
Ala-asteella läksyjä tuli vähemmän kuin yläasteella. Ala-asteella myöskin kokeiden määrä oli paljon pienempi kuin yläasteella. Todistuksen keskiarvo parani huomattavasti ala-asteen luokkien todistuksista yläasteen luokille.

Muuta
Alakoulussa koulu-uinti oli ihan parasta! Yläasteella se ei enää ole niin kivaa, toisaalta itselleni koulu-uinti ei ole niin kamalaa.
 Ala-asteella pukeutuminen meni aika lailla äidin ohjeiden mukaisesti viimeisiä luokkia lukuun ottamatta. Vaatteet olivat kuitenkin äidin ostamia yleisesti. Yläasteella sen sijaan pukeudun juuri niin kuin haluan, sekä ostan yleisesti ottaen vaatteeni itse.
 Opettajat menevät yläasteella aineiden mukaan, kun taas ala-asteella oli se vakio-opettaja, sekä muutama muu, jotka opettivat esimerkiksi sitten käsitöitä.
 Liikunta on mielestäni ehdottomasti mielenkiintoisempaa ja kivempaa yläasteella.
 Ala-asteella oli tietyt aineet, jotka ovat pakollisia. Yläasteella sen sijaan kahdeksannella luokalla saa päättää kolme valinnaisainetta. Itse valitsin liikunnan, ilmaisutaidon ja kotitalouden, jota meillä päin kutsutaan kotsaksi.

Ajattelumalli
Ykkösluokalla kutosluokkalaiset tuntuivat hirveän isoilta, heitä suorastaan ihailtiin. Yläasteella sen sijaan kutosluokkalaiset ovat ihan lapsia, vaikka kutosluokkalaisena olo iso olikin.
 Ala-asteella yläastelaiset tuntuivat isoilta, pelottavilta ja pahiksilta. En näe kylläkään itseäni nyt kovinkaan isona, vaikka ysiluokkaa käynkin.

Pidän ehdottomasti enemmän yläasteesta!

Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti!

SWEET SIXTEEN

Moi! Täytin siis tosiaan 16-vuotta 25.3. Vietin synttäreitäni Tahkon rinteissä parhaan ystäväni kanssa. Lisäksi kaksoisveljeni ja hänen kaverinsa olivat mukana menossa.

  Vietimme Tahkolla pidennetyn viikonlopun mennessämme sinne jo perjantai ammulla ja lähtiessämme maanantaina kotia kohti. Se oli erittäin kiva "miniloma", sillä rinteissä oli todella hauskaa. Muutaman kerran kaaduinkin, mutta kertaakaan ei tullut mitään kuolettavia kipuja.

Erityisen huvittavaa oli se, kun lähdimme laittamaan parhaan kaverini kanssa hänen minulle lainaamiaan suksia minulle sopiviksi suksivuokraamoon. Myyjä sanoi sukset hänelle ojentaessani, että ei näillä voi laskea. Luulimme kaverini kanssa, että myyjä vain "heittää läppää", mutta hän näytti, että sukset olivat rikki kiinnikkeiden kohdalta. Siinä kohtaa mietimme hetken, että mitäs nyt sitten tehdään. Noh, vuokrasin sitten sieltä hienot valkoiset Headin sukset ja vihreän kypärän. Lähdemme ulos liikkeestä ja alan laittaa kypärää kireämmälle.  Noh, en tietenkään saa laitettua sitä kireämmälle, sillä kumilenkki, jonka tehtävänä on pitää ylijäävää hihnaa aloillaan, on mennyt kiristyskohtaan jumiin. Minä ja ystäväni sitten kamppailemme sen parissa muutaman minuutin tuloksetta, joten palaamme takaisin vuokraamoon, jossa henkilökunnan jäsen vain repii kumilenkin mäsäksi ja kiristää kypärän. Hyvä me. Sitten menemme lähemmäs rinteitä ja minun pitää kaiken huipuksi päästä vessaan. Onneksi vessa oli matkan varrella. Sitten vaan laittamaan suksia. Ensimmäinen suksi meni helposti, mutta toinen ei meinannut mennä ei sitten millään! Sellanen perus säätö siis päällä taas sen kanssa, kunnes saan sen jalkaan. Rinteille vie tuttihissi, joka tietenkin oli juuri suljettu, joten lähdimme sitten omin neuvoin "hiihtämään" kohti rinteitä. Itse en käytä sauvoja, enkä kokenut niitä kertaakaan tarpeelliseksi, sillä onnistuin hyvin liikkumaan ilman niitäkin. Minä olin yleensä se meidän porukassa, jonka piti odottaa muita paahtaessani suhteellisen reippaalla vaudilla eteen päin. Hiihdimme jonkin matkaa siis tuttihissin vieressä, joka onneksi alkoi toimia hetken kuluttua, jolloin pääsimme keskeltä kyytiin.

 Ekat mäet menivät vähän hakiessani tuntumaa, mutta minusta kuoriutui vähän liiankin rohkea laskija. Pääsin menemään parista hyppyristäkin (kerran kaaduinkin ilmalennon ollessa pidempi, mihin olin varautunut. Ei sattunut, mutta kaatumiseni kuulemma näytti pahalta, sillä olin kuulemma pyörinyt aika pitkän matkan eteen päin.) Uudestaan siis vaan!

Söimme rinnekahvilassa molempina laskettelupäivinä kanakorin. Se oli todella hyvää!

Tämä 16-vuotispäivä oli ehkä paras ikinä. Järjestimme myöhemmin (pitkäperjantaina) sukulaissynttärit. Se on kyllä aina kiva nähdä sukulaisia, sillä kaikkia ei tule nähtyä kovinkaan usein. Sain synttärilahjaksi lähinnä rahaa, suklaamunia, sekä ihanan kaulakorun poikaystävältäni❤ Äitini oli leiponut kinder kakun, josta pidin kovasti.